Useimmissa näytelmissä on mukana vähintään yksi takaa-ajokohtaus. Yleensä farssit päättyvät onnellisesti. Farssin tarkoituksena on saada ihmiset nauramaan ja hymyilemään.
Riemurahat oli mielestäni onnistunut farssina, koska monesti yleisö nauroi äänekkäästi ja lopussa myös taputti railakkaasti. Riemurahoissa väärinkäsityksenä oli salkkujen vaihtuminen.Näytelmässä juoni liikkui nopeasti, mutta välillä tuntui kuin se olisi "junnannut" paikallaan.
Lavastuksena toimi englantilaisen perhe Perkinssin olohuone, jossa tapahtui suurin osa kohtauksista tapahtui. Lavastus oli toimiva, sillä se oli realistinen.
Parhaiten näyttelijöistä jäi mieleen Henry Perkins ja hänen vaimonsa. He olivat hyviä näyttelijöitä ja he eläytyivät rooleihinsa täysillä.
En lähtisi katsomaan näytelmää uudelleen, koska esitys oli välillä tylsä ja paikallaan pysyvä. Näytelmässä olisi voitu kuvata lopussa sitä kuinka he tuhlailevat rahojaan Espanjassa ja Australiassa.
