äidinkieli fanni
torstai 13. maaliskuuta 2014
Lukupäiväkirja 3
Luin tänään Saiturin joulu- kirjan loppuun. Kirjaa oli mukava lukea ja siihen pystyi uppoutumaan mukaan. Kirja herätti ilon ja myös surun tunteita. Tunsin surua kirjan loppupuolella, kun Scrooge tajusi, että Tulevien joulujen henki oli vienyt hänet aikaan jolloin hän oli kuollut. Kun henki vei hänet hautausmaalle, jossa hän näki oman hautakivensä Scrooge tajusi, että hänen pitää muuttua ettei hänelle kävisi niin kuin henki ennusti. Scrooge näki miten ihmiset eivät välittäneet hänestä tai hänen kuolemastaan, vaan halusivat päästä käsiksi hänen perintöihinsä.
Kirjan esipainos on kirjoitettu 1848. Kirjoitusajankohdan huomasi siitä, että tekstissä teititeltiin jonkin verran. Myös osa sanonnoista oli hieman vanhanaikaisia.
Nykyajan ihminen voisi kirjan luettua unohtaa välillä rahat ja työt, ja keskittyä perheeseen ja ystäviin.
keskiviikko 12. maaliskuuta 2014
Lukupäiväkirja 2
Olen lukenut kirjaa nyt vähän yli puolen välin, ja huomasin kuinka kirjan päähenkilö Scrooge on alkanut muuttua. Hän ei välitä enää vain rahasta, vaan hän tajuaa myös välittävänsä ystävistään ja joulusta.
Ensimmäisen hengen vierailun jälkeen pian saapuikin toinen henki, tällä kertaa henki on Nykyisen joulun henki. Henki vie Scroogen hänen työntekijänsä Bob Chratchitin perheen luokse, jossa Scrooge näkee Chratchitin perheen ikkunasta sisään ja huomaa kuinka he viettävät jouluaan pienellä budjetilla ja samalla hän tajuaa kuinka köyhä perhe oikeasti on. Kaiken lisäksi perheen nuorin poika Tim on todella sairas. Hänen kävi sääliksi Timiä. Scroogen kysyttyä hengeltä miten Timin käy, Chratchitin talo häviää. Tämän jälkeen Scrooge ja henki siirtyvät katsomaan hänen sisarenpoikansa joulun viettoa. Sielä Scrooge tajuaa, että joulusta ja ystävistä voi todella nauttia.
Ensimmäistä kertaa pitkään aikaan Scrooge pystyi pitämään hauskaa sukulaisten ja ystävien kanssa (vaikka nämä eivät nähneetkään Scroogea).
tiistai 11. maaliskuuta 2014
Lukupäiväkirja 1
Aloitin tänään lukemaan Saiturin joulu nimistä kirjaa.
Kirjan on kirjoittanut Charles Dickens. Kirjan päähenkilönä on vanha mies, jonka nimi on Ebenezer Scrooge.
Tarinan alussa kerrotaan Scroogesta, joka ei pidä joulusta tai ihmisistä yhtään. Ainoa asia mistä hän välittää on raha.
Päivää ennen joulua hänen asuntoonsa ilmestyy entisen kollegan (Jacob Marley) haamu, joka tulee varoittamaan Scroogea, ettei tälle kävisi samalla tavalla kuin Jacobille. Jacob Marley oli ollut ennen kuolemaansa aivan samanlainen saituri kuin Scroogekin.
Toisena yönä Scroogen asuntoon ilmestyy Menneiden joulujen henki, joka vie hänet takaisin nuoruuteen. Tähän asti olen lukenut kirjaa.
Kirja vaikuttaa hyvältä, ja sitä on myös helppo lukea. Juoneen pääsee helposti mukaan. Kirjassa on myös paljon hyviä kuvia, jotka auttavat mielikuvitusta laukkaamaan.
maanantai 18. marraskuuta 2013
Kirjaessee
B. Selviytyjä
Luin Myrna Grantin kirjoittaman kirjan Vaellus. Kirja kertoo Rose Warmerista,joka on elänyt lapsuutensa juutalaisessa perheessä Itävallassa. Hänen lapsuutensa aikana oli käynnissä ensimmäinen maailmansota. Rose oli jo nuorena hyvin taiteellinen, ja hän piti muunmuassa tanssimisesta ja kuvanveistosta.
Kun oli vuosi 1939 Rose oli juuri täyttänyt 30 vuotta ja hän päätti pyhittää elämänsä Jumalalle, Jeesukselle ja hän alkoi myös kertoa ihmisille Messiaasta. Kun Hitler tuli valtaan Saksassa ja alkoi toinen maailmansota, alkoi samalla juutalaisvainot. Rose päätti piileskellä saksalaisilta sotilaita, mutta tarpeeksi kauan oltuaan piilossa päätti hän antautua. Hänet vietiin Auschwitziin, jossa hän oli muutaman kuukauden ajan. Hän oli yksi niitä harvoja joka selviytyi Auschwitzistä.
Kirja on kerrottu Rosen näkökulmasta, ja siitä saa helposti paremman näkökulman asioihin, koska on vain yksi kertoja. Kirjan alussa kerrotaan paljon Rosen lapsuudesta, nuoruudesta ja siitä kuinka hänestä tulee suosittu kaveripiirissään. Teoksesta saa kuvan, että Rosea ei kiinosta käydä töissä,vaan hän haluisi ansaita rahansa taiteella. Kirjan alusta sai helposti kuvan, että hän on itsekäs esimerkiksi hän sanoi,että jos hänestä ei tule kuuluisaa 40:neen vuoteen mennessä tekee hän itsemurhan. Mutta kun hän tuli vahvempaan uskoon ja alkoi kertoa ihmisille Jumalasta ja Messiaasta, Rosesta sai paremman kuvan.
Kirjassa valta näkyi selvästi siinä miten ihmiset elivät ja missä asuivat.Teoksessa toisen maailmansodan aikaan valta oli Saksalla ja varsinkin Hitlerillä, joka aloitti juutalaisvainot Natsipuolueellaan. Valtaa varsinaisesti käyttää Hitler, mutta kaiken työn hänen puolestaan teki hänen sotilaansa ja SS-miehet- ja naiset. Hitlerin vallan kohteena ovat juutalaiset, juutalaisten auttajat, ja muutenkin "erilaiset" ihmiset eli ei arjalaiset ihmiset.
Natsit, SS-miehet- ja naiset käyttävät valtaa hyväkseen viemällä ei arjalaiset Auschwitziin, tappamalla heidät tai muuten nöyryyttämällä heitä. Auschwizissa olot ovat hirveät ja Rose laihtuukin paljon, koska ruokaa saa harvoin, vähän ja fyysistätyötä tehdään joka päivä ja koko päivän. Juutalaisia tapetaan käyttämällä kaasukammioita tai pieksemällä heidät hengiltä.
Kirja oli alussa hyvin pitkäveteinen ja sitä oli vaikea lukea, sillä siinä kerrottiin niin lyhyestä ajasta niin paljon ja samoja asioita. Kun Rose vietiin Auschwitziin kirjaa oli jo paljon helpompi lukea ja samalla heräsi mielenkiinto kirjaan, koska sitä oli paljon helpompi lukea ja se oli mielenkiintoinen aihe. Välillä tuntui että olisin elänyt kirjassa, koska kirjailija kertoo kirjassaan niin hyvin tapahtumia ja kuvailee miljöötä.
torstai 14. marraskuuta 2013
Lapsi ei tietoa pelkää
a.) Kolumnissa on kirjoitettu, kuinka vanhempien tulisi lukea lastensa kanssa uutisia maailman tapahtumista. Kreetta Onkeli myös muistelee omaa lapsuuttaan tekstissään ja sitä miten silloin luettiin lehtiä eri tavalla kuin nykyään.
b.) Kolumnin teesinä on, että lasten tulisi lukea enemmän uutisia, eikä heitä tulisi kasvattaa tynnyrissä.
c.) Kreetta Onkelin kirjoittama kolumni "Lapsi ei tietoa pelkää" on julkaistu Helsingin sanomissa 4.4.2011. Tekstissä Onkeli kertoo tapoja joilla vanhemmat voisivat lukea lehtiä lastensa kanssa, eikä lapsia tulisi kasvattaa tynnyrissä.
d.) Mielestäni Kreetta Onkeli on oikeassa, että lasten tulisi tietää mitä maailmalla tapahtuu ja millainen maailma on. Lasten olisi hyvä myös pienestä pitäen tietää ettei maailma ole täydellinen paikka, vaikka heillä menisikin hyvin.Mutta pienimmille lapsille ei tarvitse kertoa tai näyttää kaikkea mitä uutisissa kerrotaan tai näytetään, sillä lapselle voi jäädä siitä huonot muistot.
Ruoalla leikkimistä
a.) Tekstissä kerrotaan, että nykyään on paljon ihmisiä, jotka ovat vegaaneja tai muita erityisruokavaliota kannattavia. Kolumnin kirjoittaja Susanna Kauppi kertoo alussa kuinka hänen työkaveri piti illanistujaiset ja hän olisi tehnyt ruoaksi jauhelihapitsaa, mutta se ei onnistunut, koska osalla työkavereista on erityisruokavalio.
b.) Kolumnin teesi on ettei ruoalla saisi leikkiä.
c.) Kolumnin "Ruoalla leikkimistä" on kirjoittanut Susanna Kauppi. Se ilmestyi Etelä-Saimaassa 10.12.2012. Kauppi kertoo ettei nykyään arvosteta enää perinteistä ruokaa, vaan kaiken ruoan pitäisi olla jotenkin erityistä.
d.) On totta että nykyään on paljon erityisruoakavaliota omaavia ihmisiä, ja se on heidän oma valintansa syövätkö he esimerkiksi lihaa vai ei. On toki eri asia, jos joku on allerginen, sillä se ei ole hänen oma päätöksensä. Nykyään ruoasta "nipotetaan" paljon vaikka meidän pitäisi olla kiitollisia, että meillä on ruokaa vaikka monilla ei ole.
a.) Kolumnissa on kirjoitettu, kuinka vanhempien tulisi lukea lastensa kanssa uutisia maailman tapahtumista. Kreetta Onkeli myös muistelee omaa lapsuuttaan tekstissään ja sitä miten silloin luettiin lehtiä eri tavalla kuin nykyään.
b.) Kolumnin teesinä on, että lasten tulisi lukea enemmän uutisia, eikä heitä tulisi kasvattaa tynnyrissä.
c.) Kreetta Onkelin kirjoittama kolumni "Lapsi ei tietoa pelkää" on julkaistu Helsingin sanomissa 4.4.2011. Tekstissä Onkeli kertoo tapoja joilla vanhemmat voisivat lukea lehtiä lastensa kanssa, eikä lapsia tulisi kasvattaa tynnyrissä.
d.) Mielestäni Kreetta Onkeli on oikeassa, että lasten tulisi tietää mitä maailmalla tapahtuu ja millainen maailma on. Lasten olisi hyvä myös pienestä pitäen tietää ettei maailma ole täydellinen paikka, vaikka heillä menisikin hyvin.Mutta pienimmille lapsille ei tarvitse kertoa tai näyttää kaikkea mitä uutisissa kerrotaan tai näytetään, sillä lapselle voi jäädä siitä huonot muistot.
Ruoalla leikkimistä
a.) Tekstissä kerrotaan, että nykyään on paljon ihmisiä, jotka ovat vegaaneja tai muita erityisruokavaliota kannattavia. Kolumnin kirjoittaja Susanna Kauppi kertoo alussa kuinka hänen työkaveri piti illanistujaiset ja hän olisi tehnyt ruoaksi jauhelihapitsaa, mutta se ei onnistunut, koska osalla työkavereista on erityisruokavalio.
b.) Kolumnin teesi on ettei ruoalla saisi leikkiä.
c.) Kolumnin "Ruoalla leikkimistä" on kirjoittanut Susanna Kauppi. Se ilmestyi Etelä-Saimaassa 10.12.2012. Kauppi kertoo ettei nykyään arvosteta enää perinteistä ruokaa, vaan kaiken ruoan pitäisi olla jotenkin erityistä.
d.) On totta että nykyään on paljon erityisruoakavaliota omaavia ihmisiä, ja se on heidän oma valintansa syövätkö he esimerkiksi lihaa vai ei. On toki eri asia, jos joku on allerginen, sillä se ei ole hänen oma päätöksensä. Nykyään ruoasta "nipotetaan" paljon vaikka meidän pitäisi olla kiitollisia, että meillä on ruokaa vaikka monilla ei ole.
maanantai 25. maaliskuuta 2013
Riemurahat
Farssi on komedia, joka perustuu salaisuuksiin, väärinkäsityksiin, verbaaliin huumoriin, absurdeihin tilanteisiin ja loppua kohden nopeasti kiihtyvään juoneen.
Useimmissa näytelmissä on mukana vähintään yksi takaa-ajokohtaus. Yleensä farssit päättyvät onnellisesti. Farssin tarkoituksena on saada ihmiset nauramaan ja hymyilemään.
Riemurahat oli mielestäni onnistunut farssina, koska monesti yleisö nauroi äänekkäästi ja lopussa myös taputti railakkaasti. Riemurahoissa väärinkäsityksenä oli salkkujen vaihtuminen.Näytelmässä juoni liikkui nopeasti, mutta välillä tuntui kuin se olisi "junnannut" paikallaan.
Lavastuksena toimi englantilaisen perhe Perkinssin olohuone, jossa tapahtui suurin osa kohtauksista tapahtui. Lavastus oli toimiva, sillä se oli realistinen.
Parhaiten näyttelijöistä jäi mieleen Henry Perkins ja hänen vaimonsa. He olivat hyviä näyttelijöitä ja he eläytyivät rooleihinsa täysillä.
En lähtisi katsomaan näytelmää uudelleen, koska esitys oli välillä tylsä ja paikallaan pysyvä. Näytelmässä olisi voitu kuvata lopussa sitä kuinka he tuhlailevat rahojaan Espanjassa ja Australiassa.
Useimmissa näytelmissä on mukana vähintään yksi takaa-ajokohtaus. Yleensä farssit päättyvät onnellisesti. Farssin tarkoituksena on saada ihmiset nauramaan ja hymyilemään.
Riemurahat oli mielestäni onnistunut farssina, koska monesti yleisö nauroi äänekkäästi ja lopussa myös taputti railakkaasti. Riemurahoissa väärinkäsityksenä oli salkkujen vaihtuminen.Näytelmässä juoni liikkui nopeasti, mutta välillä tuntui kuin se olisi "junnannut" paikallaan.
Lavastuksena toimi englantilaisen perhe Perkinssin olohuone, jossa tapahtui suurin osa kohtauksista tapahtui. Lavastus oli toimiva, sillä se oli realistinen.
Parhaiten näyttelijöistä jäi mieleen Henry Perkins ja hänen vaimonsa. He olivat hyviä näyttelijöitä ja he eläytyivät rooleihinsa täysillä.
En lähtisi katsomaan näytelmää uudelleen, koska esitys oli välillä tylsä ja paikallaan pysyvä. Näytelmässä olisi voitu kuvata lopussa sitä kuinka he tuhlailevat rahojaan Espanjassa ja Australiassa.
torstai 22. marraskuuta 2012
12 jännittävää ja koukuttavaa rikosta
Kirja:Herkuleen urotyöt
Kirjoittaja:Agatha Cristie
Painovuosi: 1957
Suomentaja: Tampereen kieli-instituutin työryhmä
Kirjan alkuperäinen nimi: The Labours Of Hecules
Kustantaja: WSOY
Sivumäärä: 287
Herkuleen urotyöt on Agatha Cristien kirjoittama dekkari. Cristie syntyi vuonna 1890 englantilainen kirjailija, jonka teoksia on myyty noin kaksi miljardia kappaletta ja niitä on julkaistu 44 eri kielelle.
Kirja kertoo belgialaisesta Hercule Poirot nimisestä salapoliisista, joka tutkii 12 tapausta ennen kuin jää eläkkeelle ja ryhtyy kasvattamaan kurpitsoita.
Kirjan alussa Poirot ilmoittaa valitsevansa tapaukset huolella siten, että ne muistuttaisivat mahdollisimman paljon Herakleen urotöitä.
Poirotin ensimmäinen tehtävä on selvittää miten ja kuka kaappasi herra Hogginin vaimon kiinanpalatsi koiran. Rouva Hoggin saa 200 punnan lunnas vaatimuksia, jossa uhotaan, että jos hän ei maksa niitä, hänen koiransa häntä ja korvat leikataan irti. Selvittäkö Poirot tapauksen?
Teoksen päähenkilö on itse Hercule Poirot. Kirjassa esiintyy myös hänen miespalvelijansa george, sihteerinsä neiti Lemona ja komisario Japp, joka auttaa Poirotia selvittämään tapauksia.
Kirjan miljöönä on Belgia jossa Poirot matkustaa ympäriinsä selvittämään vaikeita tapauksia. Joskus se on juna ja joskus kartano.
Kirjan kieli oli helppo lukuista ja miellyttävää. Kirjassa oli paljon Poirotin pohdiskelua ja myös paljon vuoropuhelua. Kirjassa ei ollut vaikeita sanoja joita en ymmärtäisi.Kirjassa kuvailtiin paljon asioita ja tavaroita esimerkiksi : "Kun sir Joseph ja Hercule Poirot astuivat sisään, pieni kiinanpalatsi koira ryntäsi heitä kohti, haukkui raivoisasti ja kierteli vaarallisen näköisenä Poirotin nilkkojen ympärillä."
Herkuleen urotyöt on jännittävä ja koukuttava dekkari. Teoksen juonessa pysyy helposti mukana. Vuoropuheluita oli mielestäni liikaa ja tapahtumia vähänlaisesti. Kirjaa oli helppo lukea juuri siksi että tapahtumat etenivät koko ajan ja siinä ei ollut liikaa kuulusteluita. En ole ennen pitänyt dekkareiden lukemisesta, mutta tästä pidin sillä tapahtumat olivat jännittäviä ja kirjassa ei tutkittu yhtään murhaa.
Tilaa:
Kommentit (Atom)